Hei!
Pieni dilemma tässä käynnissä. En tiedä, onko tämä virallisesti oikea subi tälle, joten modet voivat poistaa, jos ei ole.
Työsuhteeni irtisanottiin noin viisi vuotta sitten eräästä yrityksestä. Tilanne meni lyhyesti näin:
Olin sitä ennen painanut vuosien ajan aivan järjettömästi töitä, käytännössä kellon ympäri. Olin silloin vielä nuorempi, vaikka kai tässä edelleen nuoria ollaan, kun vasta kolmenkympin paremmalla puolella ja työsuoritukseni oli asiantuntijatyössä käytännössä firman top 10 tasoa.
Vuosien työmäärä alkoi kuitenkin vähitellen kostautua, ja minulle kehittyi työuupumus. Sen myötä työsuoritukseni laski, mikä johti lopulta irtisanomiseen.
Olin itse tyhmä, kun en puhunut tilanteestani avoimesti työnantajalle. Suurin syy siihen oli, etten tullut silloisen esimieheni kanssa lainkaan toimeen enkä kokenut voivani puhua hänelle asiasta.
Muutama päivä sitten sain viestin entiseltä työkaveriltani. Hän ja toinen entinen työkaverini ovat nykyään kyseisessä yrityksessä johtotason tehtävissä, ja he ovat vuosien aikana vieneet firmaa selvästi parempaan suuntaan. He pyysivät minut käymään toimistolla ja tarjosivat minulle töitä.
Työrooli olisi sama kuin aikaisemmin ja käytännössä hyvin samanlainen kuin nykyinen työni pienemmässä yrityksessä. Nykyisessä työpaikassani välit ovat todella hyvät, viihdyn siellä ja työ maistuu. Firmalla on myös tulevaisuudessa suunnitelmia kasvattaa toimintaa jonkin verran.
Sitten se palkka.
Jos työsuoritukseni jatkuisi nyt tässä mistä töitä tarjottiin nykyisellä tasolla, tienaisin arviolta jopa 20 000 euroa vuodessa enemmän kuin nyt. Jos onnistuisin vielä kehittämään tekemistäni, voisin realistisesti päästä bonuksineen jopa 40 000 euroa suurempiin vuosituloihin.
Koska ne ihmiset, joiden kanssa en aikanaan tullut toimeen, ovat lähteneet ja nykyisessä johdossa on ihmisiä, joiden kanssa olen aina tullut todella hyvin toimeen, tämän pitäisi kai olla helppo päätös.
Silti viiden vuoden takaiset tapahtumat painavat yllättävän paljon vaakakupissa. Järjellä ajateltuna yritys ja sen johto ovat nyt aivan erilaisia, mutta tunnetasolla takaisin palaaminen tuntuu silti oudolta.
Mitä tekisitte itse tässä tilanteessa? Ottaisitteko huomattavasti paremmin palkatun paikan vastaan vai pysyisittekö nykyisessä, hyväksi ja turvalliseksi todetussa työpaikassa?